Olin jo pitkään halunnut koiran. Minulla oli kissa, Karvinen, mutta koira oli silti saatava. Pitkään me siitä puhuttiin kotona ja kaikki olennaiset asiat käytiin läpi. Hiljalleen kaikki suostuivat koiran hankintaan ja niin alkoi sopivan koirarodun metsästys. Selasin koirakirjoja, netistä rotujen esittelyjä.. Itselläni oli kokemusta monista roduista, tiesin jonkin verran koulutuksesta ja koiran hoitamisesta, harrastuksista ym. Yhden saksanpaimenkoiran olin itse esimerkiksi kouluttanut, kun omistajasta ei siihen ollut. Etsin keskikokoista/isoa koiraa, miellyttämishaluista mutta haastavaa, jonka kanssa voisi harrastaa melkeinpä mitä vain.

Novascotiannoutajasta saksanpaimenkoiraan mietin kaikkia rotuja. Sitten pitkän miettimisen ja kyselyn jälkeen jäi kaksi vaihtoehtoa, jotka kävivät meille hyvin. Hovawart ja saksanpaimenkoira. Sitten piti miettiä rotujen hyviä ja huonoja puolia. Hoffista en niitä oikeastaan keksinyt mutta sakun isona miinuksena oli rodun nykyinen terveystilanne. Tutustuin rotuihin täysin, selvitin alkuperäisen käyttötarkoituksen, historian, luin luonnekuvaukset jne.

Päädyimme lopulta hoffiin. Sen jälkeen aloin seurata Hovawart ry:n pentulistaa. Sieltä soiteltiin moniin kenneleihin, kunnes tärppäsi. Hofmarien kenneliin oli syntynyt pentusia ja niitä käytiinkin Lohjalla asti katsomassa. Vapaata pentua oli kuitenkin jo aikaisemmin kyselty ja oli epävarmaa menisikö poika sinne. No pentu meni sitten kuitenkin käsistä ja taas alkoi sopivan yhdistelmän ja pentueen etsiminen.

Minttumantan kenneliin Parikkalaan oli syntynyt pentuja hyvästä yhdistelmästä. Soiteltiin sinne päin ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Pentu varattiin alustavasti ja sovimme myös ajan milloin voisimme tulla pikkusia katsomaan. Sitten 20.7 pääsimme niitä ihailemaan. Oli meille siis kaks urosta tarjolla, molemmat blondeja. Niistä kahesta pennusta valittii sitte Helmeri (: Helmer oli vilkkaampi ja se oli sit se 'meije koira'. Sovittii siel et soitetaa myöh. ja varataan pentu jos menee niin kuin pitää.

No näinhä se meni ja kun pojulla oli tarpeeksi ikää käytiin se hakemassa uuteen kotiin 23.8. Matka meni tosi hienosti. Pentu nukkui suurimman osan ajasta ja vain kahdesti piti pysähtyä pissalle. Pikkuinen nimettiin siis Aksuksi.

Siitä alkoi Minttumantan Helmerin ja minun yhteinen taipaleemme. Alan tätä blogia nyt ylläpitämään, joten tänne tulee sitten ajan kanssa kaikkea tapahtunutta ja tapahtuvaa (: